Jokainen on jonkun lapsi. Kaikki ovat kaikkien lapsia. Ja minä, sinussa.
Siispä rokki soi. Mullon paha olla, koko maailman on paha olla. Sielu syöstää sanoja, jotka eivät sovi kontekstiin: viaton, syytön, sivullinen. Merkitys sairastaa syöpäänsä kohti vääjäämätöntä loppuaan. Koherenssi on ammuttu reikiä täyteen. Tekstit rakentuvat riekaleista, jotka on räjäytetty taivaan tuuliin. Intentio, unohdettu termi.
He puhuvat toisesta todellisuudesta. Me puhumme. Jos on raja, se on minussa. Olen antanut pikkusormeni.
Aamulla kömmit sänkyyni ja kiedot pienet vahvat kätesi ympärilleni. Olet taas potkinut peiton pois päältäsi. Olet kylmissäsi. ”Iskä, itketkö.”
Minä suojelen sinua kaikelta. Itken, en.
Jokainen on jonkun lapsi. Kaikki ovat kaikkien lapsia. Rajat kiinni ja rakkautta. Rajat kiinni. Olemme taas potkineet peiton pois päältämme. Olemme kylmissämme. Näpit näppiksellä ovat kohmeessa. Viluinen sielu syöstää sanoja, solvaa syytävät sosiaaliset sormet.
Se on tänään. Tai ehkä eilen. Tuliko pipi. Sattuiko pahasti. Hyvästi. Kohta seuraa vaaratiedote. Lehahti lentoon se aamuinen koi. Suurin kaikista. Kohta seuraa vaaratiedote.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida! Julkaisen sellaiset kommentit, jotka ymmärrän ja jotka ovat hyväntahtoisia.