SORMI (KOLLAASI)

Äiti kuolee tänään. Tai ehkä eilen. Samantekevää. Hän kantaa kohdussaan partalasta, käsilaukussaan 250 grammaa semtexiä. Saman tekevää.

Jokainen on jonkun lapsi. Kaikki ovat kaikkien lapsia. Ja minä, sinussa.

Siispä rokki soi. Mullon paha olla, koko maailman on paha olla. Sielu syöstää sanoja, jotka eivät sovi kontekstiin: viaton, syytön, sivullinen. Merkitys sairastaa syöpäänsä kohti vääjäämätöntä loppuaan. Koherenssi on ammuttu reikiä täyteen. Tekstit rakentuvat riekaleista, jotka on räjäytetty taivaan tuuliin. Intentio, unohdettu termi.

He puhuvat toisesta todellisuudesta. Me puhumme. Jos on raja, se on minussa. Olen antanut pikkusormeni.

Aamulla kömmit sänkyyni ja kiedot pienet vahvat kätesi ympärilleni. Olet taas potkinut peiton pois päältäsi. Olet kylmissäsi. ”Iskä, itketkö.”

Minä suojelen sinua kaikelta. Itken, en.

Jokainen on jonkun lapsi. Kaikki ovat kaikkien lapsia. Rajat kiinni ja rakkautta. Rajat kiinni. Olemme taas potkineet peiton pois päältämme. Olemme kylmissämme. Näpit näppiksellä ovat kohmeessa. Viluinen sielu syöstää sanoja, solvaa syytävät sosiaaliset sormet.

Se on tänään. Tai ehkä eilen. Tuliko pipi. Sattuiko pahasti. Hyvästi. Kohta seuraa vaaratiedote. Lehahti lentoon se aamuinen koi. Suurin kaikista. Kohta seuraa vaaratiedote.

Pyhäinpäivä

Pieni runoilija kirjoittaa pienessä peräkamarissaan pientä runoa. Voiko hellyttävämpää näkyä olla! Tässähän jo pinttyneinkin raportoija herkistyy. Katsotaanpa tarkemmin, mitä täällä korven keskellä tapahtuu! Mennään sisään rintamamiestaloon, joka on, kuten kuvaan kuuluu, rispaantunut ja kallellaan. Huopakatto vuotaa, ja savupiipun lippatiilistä osan on aika syönyt. Punamultamaalin riekaleita roikkuu seinärimoista.

Pieni runoilija pitää oikean käden peukalon ja etusormen välissä lyijykynää. Kynää on jäljellä pari senttiä, sitä ei enää pysty teroittamaan. Sanoja se silti sylkee, piirtää elämän merkkejä. Näyttää siltä, että kynä ei enää kulu, kummallista! Pöydällä särisee Radio Suomi, patterit alkavat jo hiipua. Tämä pinkki radiolaite oli tarjouksessa Makkaratalon Anttilassa silloin joskus, kun yhden kesän vietin Helsingissä, kesätöissä pilkunpuleeraajana. Elämä tuoksui ja maistui silloin tuoreelta.

Radio Suomi hiipuu. Mutta maailma ärjyy ja jytkyttää! Iskee kuin sotasaapas betonilla. Kaasu lemuaa, kuuluu vauvan parkua kumeasti. Pieni runoilija sen kyllä tuntee. Kuvotuksen, se siitä hellyttävyydestä! Todettakoon, että pieni runoilijamme on erakoitunut, arka ihminen ja ihmisarka. Kaikeksi onneksi hänen maallinen vaelluksensa on pian päättyvä, ja hänestä tulee elokuvan sankari, mies joka tietää kuolevansa, samalla pyhä.

Ja pohjoinen puhuu hataran seinän läpi. Jäämeri. Napa. Pieni runoilija aavistaa sen puheen, aistii äänenpainot, tyrannian, hänellä on historia, on hän elänyt. Pienen runoilijan pieniä varpaita palelee.
 
Mihinkä ne villasukatkin.

Pieni runoilija kaivelee vaatekaappia mutta ilmeisen tyytymättömänä. Joitakin riepuja, näkkileipäpakka, loppuun kaluttuja Jalluja ja Kalleja. Ruuvimeisseleitä, vasara, pari hehkulamppua, sulakkeita, ongenkohoja. Virkkuukoukku. Pultteja, muttereita, auringonkukansiemeniä. Moottorisahan ketjut. Lapinleuku, kuin ruosteessa. Siinä kaiverrettuna kaksi nimeä, miehen ja naisen, ja päivämäärä. Vasara ja nauloja. Ruskea kirjekuori täynnä isoja seteleitä. Valtion tulo- ja menoarvioesitys vuodelta 1963. Erinäisiä ruutuvihkoja sikin sokin sanoja. Taksikuitteja, takapuolet täynnä tekstiä.

Kaikki hyllyillä hujan ja hajan. Mutta ylimpänä, pienen runoilijan pienen käden ulottumattomissa, Pentti Haanpään kootut teokset siisteinä ja kauniissa rivissä. Niiden vieressä korkkaamaton Koskenkorva.

Kyllä, tämä on arvoituksellista. Ja niin vertauskuvallista, että! Notta totta sanoi rotta jolla päässänsä potta! Jatketaan! Ei saa jäädä tekstiin makaamaan!

Se miljoonakaappi, jota tässä epätoivoisena pengotaan, nämä muistot... Kaikkea on vaan ei sukkia, ei. Ei ole hällä sukankutojaa, ja äitimuorilta jääneet on jo kulutettu loppuun.

Pieni runoilija astuu keittiön puolelle ja ehtii nähdä vilahduksen kaapin alle karkaavasta myyrästä. Pieni myyrä.

Ovi pirttiin ja toiseen kamariin on naulattu kiinni. Eteisen läpi rappusille, siellähän ne sukat ovat, resujen kumisaappaitten sisässä, märkinä ja nihkeinä. Pieni runoilija on taas mulahtanut järveen ensijään siikoja pilkkiessään. Sinne upposivat kairi, vavat ja ne siiatkin. Mutta pieni runoilija pysyi pinnalla ja kahlasi rantaan. Onneksi oli matalaa, ei kuoleman koura lähelläkään. Kyllä ne vehkeetkin sieltä vielä löytyvät.

Ottaa sukat, istuu rappusille, vetää sukat jalkaan. Perkele. No, kesä kuivaa minkä kastelee.

Pimeä putoaa kuin Liston Alin iskusta. Pihaan kurvaa korskea citymaasturi, joku työntää etuikkunasta kätensä ulos, siinä heiluu Colt Peacemaker. Luoti halkaisee pienen runoilijan matalan otsan ja repii pienet aivot tuhannen pillun päreiksi. Auto kurvaa pois, alkaa pudotella hiljakseen lunta.

Myyrät pitävät hätäkokouksen rossilattian kuivissa muhissa. ”Tilanne on poikkeuksellisen vakava”, arvioi yksi. ”Tarvitaan määrätietoisia toimia”, myöntelee toinen. ”Perustetaan työryhmä”, jatkaa kolmas.

Aamuun mennessä maisema hehkuu uutena ja puhtaana. Radio Suomi on sammunut. Ei tänne enää rantaudu maailman kumu, eivät kantaudu hukkuvien lasten avunhuudot. Eivät sotke yhteisten asioiden hoitajat, niin, asioita. Mikäpä tässä on rappusilla nyhjöttää.

Näin päivät vierivät talveen ja talvesta pois. Kuin pieni pilven käsi niitä vierittäisi. Kuluu vuosia. Satoja. Eikä ajalla enää ole varsinaisesti merkitystä. Eräänä pyhäinpäivänä, kauankauan myöhemmin, lyijykynännysä havahtuu horroksestaan, nousee pystyyn, kallistuu kellastuneelle paperille ja piirtää runon loppuun. Radio Suomi antaa merisään.

Kirjamessu

Pysähtyä, kun kaikki muu liikkuu
Sulkeutua, kun kaikki muu avautuu
Jättäytyä, kun kaikki muu tuleutuu

Kuuluuko, onko tämä päällä... Kuulkaas siellä! Tänään panen sanani juuri sillä tavalla peräkkäin kuin minua huvittaa. Minun elämäni ei ole aforismi, runo, blogi, novelli, kolumni, uutinen, essee, artikkeli, tietokirja, romaani. Minun elämäni ei ole genre. En ole ajatusteni mannekiini. Teen omat genreni. Ottakaa tai jättäkää. Ja kyllä te jätätte! Ei millään pahalla mutta. <3 Terveisiä täältä Marttyrian meren rannalta.

Lehtikatsaus

Ne putoilevat, en ehdi kameroineni mukaan
Yksi matkustaa tuulilasinpyyhkijän alla Savosta etelään
Olen väsynyt, kytkinjalkaa kolottaa,
Hectorin tuuliset yöt korvamatonani, nuoruus
 
Ja aamulla avaan ikkunat, lehden, radion
Poika on eksynyt
Pääministeri on yksinäinen
Talonmies Pentti haudataan ilman saattajia, kyynelittä
Guantánamon kahlitut valittavat viemäreissään
Intia raiskaa kaksi- ja viisivuotiaansa
Entiset johtajamme lepäävät Portugalin auringon alla, velvollisuudet on täytetty

Maailma on valmis, sana

Otan askeleen taaksepäin
Hetken viivyn vielä nuotiolla, se hiipuu, hämärtää
...sen jälkeen pimeys...

Palataanpa perustotuuksiin

Palataanpa perustotuuksiin, ne kun ovat päässeet unohtumaan.

Kieli.
1+1 = 2
Hauki on kala.
Työ on tehtävä.
Ruoka on ravintoa.
Maa kiertää aurinkoa.
Jumala on uskon asia.
Vaatteet antavat suojaa.
Seksi on suvunjatkamista varten.
Sanomalehdissä on vain tosiasioita.
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.
Maailman parhaaseen maahan syntyminen on lottovoitto.
Metrin prototyyppiä säilytetään Pariisissa Mittojen ja painojen museossa.

Palataanpa perustotuuksiin.
Kaikki on suhteetonta. 
Toisaalta ja toisaalta.
Jompsin kumpsin.
Meloni ja omena.
Näillä mennään.
Heikun keikun.
Sii o soo.

Uuttunutta todellisuutta

Jokin painava esine makaa

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa.

Homo naledin aivot ovat appelsiininkokoiset, nouseva tähti osaa haudata sukulaisensa. Katsekontakti.

Jokin painava esine makaa

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa.

Tutkijat löysivät ikiroudasta molliviruksen, maailman ensimmäistä päänsiirtoa yritetään lähitulevaisuudessa. Kipeitä.

Jokin painava esine makaa

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa.

Yliopistolla supistuksia. Kätilöt A-studiossa. Musta perjantai. Eetee, eekoo, aayy!

Jokin painava esine makaa

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa,

pääministerin ajatuksissa.

Miksi?

Taivas ei vastaa syvyyden saloista, veden valssista
Taivas ei vastaa kedon kukista, puutiaisista
 

Taivas ei vastaa sinestä, kellasta, mustasta mullasta

Taivas ei vastaa tunturin tuulesta, koivun lennosta, lisääntymisestä, vähenemisestä

 

Kuvittelen, ja nouseva aurinko polttaa reiän paperisydämeeni, kärpän loikassa on lopun tuntu

Elämä on hiirenkorvalla ja huomenna jo käytetty vihta

Rannan koivut kumartuvat kuulemaan rannattomuutta
Rannan koivut seisovat asennossa kuin vartijat portilla
Rannan koivut soivat, soittavat

Sävyt, kielet, se mitä tulee, heinän henkonen
Annetaan, otetaan; tuodaan, temmataan

Alkukirjain

Alkuaste
Alkuasukas 
Alkueläin
Alkuihminen
Alkukieli
Alkulima
Alkumuoto
Alkuperä
Alkuräjähdys
Alkusoitto
Alkuteksti
Alkuunpano
Alkuvoima

Ja siinä Hän istuu laiturin nokassa, kuningas,
katselee Saimaata, valtakuntaansa
Lapset käsketään Häntä tutkimaan, antamaan nimiä
Kauhistuvat, kun tuuli soittaa kanneltaan
ja aakkoset hyppivät silmille

Sammakko

Eilen koulun pihalla 
ihana keltavihreä lintu laskeutui kädelleni, puhui enkelin kieltä, maahanmuuttaja

Tänään varis söi kuollutta lihaa oksallaan ylimmällä

Eilen sammakko jurnutti
kurnutustaan kuraojan syvässä sinisyydessä, muutos, turvallisuus, isänmudan etu

Tänään olin kameran kanssa liikkeellä, mutta
kaikkeus oli harmaa ja äänetön, ihmiset vaelsivat vailla toivoa ovista sisään ja ulos, huominen musta muisto vain

Valmistaudun pitkälle matkalle

valmistaudun pitkälle matkalle
mitä pitää ottaa mukaan
mitä pitää muistaa tehdä
kenet pitää hyvästellä

haalin reppuun muistikirjan
kauluspaidan, suorat housut
männynkävyn pihatieltä, tuulen kuiskaukset

harjaan hampaat, hiukset, olkapäät
tiskit jäävät koneeseen, pyykit narulle
päivän lehdet laatikkoon

maksan laskut, tiedä häntä miksi
käännän postit, jonnekin
avaan piskin häkin oven

nyt menoksi! järvi tuoksuu jään sulamiselta, puikkoontumiselta, teeren soidinkähähtelyltä, ja silmät suljettuina kuljen ohi lasten leikkimajan, ikkunasta on kasvanut läpi leppä, ja kuka järsi mollamaijan pään, astun yli tontin rajan

yö ei halua tulla, alkaa sataa, sade jollaista ei ennen, ja kun nousen lumista vaaranrinnettä jälkiäni ei näe

valmistaudun pitkälle matkalle
enkä kysele, milloin se matka oikein alkoi, milloin loppuu tai kenet pitää hyvästellä

valmistaudun pitkälle matkalle, olen mäenpäällä, enää en voi eksyä eikä reiällä saappaassa saati matkan pituudella voisi olla vähempää merkitystä

Sano joo!

1.
Sano joo, sano joo, sano joo joo joo,
sano joo, sano joo, sano joo.
Sano joo, sano joo, sano joo joo joo,
sano joo, sano joo, sano joo.

Älä ei, älä ei, älä ei ei ei, 
älä ei, älä ei, älä ei.
Älä ei, älä ei, älä ei ei ei, 
älä ei, älä ei, älä ei.

2.
Sano jee, sano jee, sano jee jee jee,
sano jee, sano jee, sano jee.
Sano jee, sano jee, sano jee jee jee,
sano jee, sano jee, sano jee.

Älä nou, älä nou, älä nou nou nou,
älä nou, älä nou, älä nou.
Älä nou, älä nou, älä nou nou nou,
älä nou, älä nou, älä nou.
 
3.
Sano daa, sano daa, sano daa daa daa,
sano daa, sano daa, sano daa.
Sano daa, sano daa, sano daa daa daa,
sano daa, sano daa, sano daa.

Älä niet, älä niet, älä niet niet niet,
älä niet, älä niet, älä niet.
Älä niet, älä niet, älä niet niet niet,
älä niet, älä niet, älä niet.

4.
Sano jaa, sano jaa, sano jaa jaa jaa,
sano jaa, sano jaa, sano jaa.
Sano jaa, sano jaa, sano jaa jaa jaa,
sano jaa, sano jaa, sano jaa.

Älä nej, älä nej, älä nej nej nej,
älä nej, älä nej, älä nej.
Älä nej, älä nej, älä nej nej nej,
älä nej, älä nej, älä nej.

Jne.

Vetinen Suomi x 3 (Water in Finland x 3)

Kolmen sarja helmikuun runoja

OSCAR

On tehtävämme valvoa,
mielikuvaa palvoa.

On elämämme aitoa,
vastaanottotaitoa.

NIILO

Katsoo kehän kiertäjää,
yksinäistä hiihtäjää.
Ketä suosii tänään sää,
kenen suksi pelittää.

TV:n ääreen väsähtää,
latu tuiskuun häviää.

HIIHTÄJÄ

Yksin kiertää ympyrää,
lähtöpiste määränpää.

Aina löytää edestään,
kaiken mikä taakse jää.

Tiedeuutisia

Ja katso, harmaahaikara mököttää jäällä
Auringot räjähtelevät, aika taipuu
Liikkeessä määrättömästi pysähtyneitä hetkiä, seisokkeja
Asteroidi päättömällä matkallaan hipaisee meitä
Planeetat piiloutuvat teleskoopeiltamme
Maan sydän timanteista sula,
hullu hiustenhalkoja pukeutuu neutriinoihin

Samaan aikaan toisaalla
Helmikuisessa ojassa virtaa vähäinen vesi
Leikkinsä lopettaneet liukurit, hylätyt
isossa kuvassa, vanhuksen etsimessä

Tsiljoonan kilometrin päässä ihminen ihmisestä
Minä minä minä! Minulle minulle minulle!
Minua minua minua! Minäkin minäkin minäkin!
 
Tsiljoonan kilometrin päässä ihminen ihmisestä,
itsestään, kaivaa kuoppaansa kipeillä käsillään,

viimein nousee nyrjähtäneeseen lentoon

Uutisista päevee

Uutisista hyvää päivää khöm kirvesvartta
Tässä aiheitamme tänään khöm-khöm ainajaijänkaikkisestiaamen

Liedossa räjähteiden kanssa liikkunut mies saatiin kiinni 

132-vuotias kivääri nojasi puuta vasten Nevadan autiomaassa

Boko Haram yrittää tappaa itsensä etusivuille

Tiikerien määrä kasvaa Intiassa

Talouskriisi riepottaa Venäjän autotehtaita

Erokoulu – uusia oppeja avioliitossa reputtaneille miehille

Susia voidaan taas metsästää Ruotsissa

Missi kuoli palkinnoksi saamaansa rasvaimuun Ecuadorissa

Talon raunioista löytyikin eläimen luita Ilomantsissa

Timon dramaattinen aamu: "Jäin juuri junan alle"

Uusi venäläislaki: Transsukupuoliset eivät saa ajokorttia

Viina tappaa venäläisiä vuoden alussa

Pakolaisjoukko vastustaa syömälakolla sijoitusta Pohjois-Ruotsiin – "Täällä on susia ja karhuja"

Värikuulapelifirma haki koehenkilöä ammuttavaksi – sai 10 000 hakemusta

Mies ajeli umpihumalassa laivan autokannella ja keräili pulloja

Paavi: Katolisen ei tarvitse lisääntyä kuin kani

Oulun kirvessurmat: Näihin viiteen asiaan odotetaan vastausta

Kansa raivostui lapsenraiskaajien tuomioista

Kysely: Enemmistö suomalaisista pelkää sote-uudistusta

Apulaisoikeusasiamies: Sananvapaus antaa suojan myös homopostimerkeille 

Päätän lähetykseni täältä tähän. Khöm yritätässäsittenkaunokirjallisuuttarustataperkele

Mahdollisia otsikoita

Monta tarinaa on kesken,
monta aloittamista vaille valmiina.

Toisaalta, jos alkaisikin tehtailla vain otsikoita.

• Kun kuolen, polkaiskaa minut suohon
• Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisestä
• Mitä siitä tulee kun alppinisti ajattelee liikaa
• Y eli semioottis-funktionaalinen tutkielma
• Ajatuksenhautojan vapaapäivä
• Riimiräätälin ensimmäinen tapaus
• Lokka eli poliitikolle paljastuu totuus elämästä
• Kirjailijan näköinen mies kulki maantiellä
• Kustantajalta oli kuollut Satiirikko
• Miten saan ikuisen elämän

Äären äärellä

Olenko minä kiva? kuusivuotias kysyy.
Miksi veli ei rakasta minua?
Onko Jumala oikeasti olemassa?
Kuka meistä kuolee ensimmäisenä?
Miksi?
Teen ukille syöpölääkettä.

Kyllä olet! vanhemmat vakuuttavat.
Kyllä rakastaa
On, jos uskot niin.
Ei sitä voi tietää. Elämä on arvaamatonta.
Niin, miksi.
Voi, tee, kulta.

Halaamme kaikki yhdessä. Sitten avaamme radion ja kuulemme taas uusista

murhista. Murhaajista. Murhatuista.

Lähdemme pulkkamäkeen.
Yksi rinteen omenapuista pitää yhä kiinni hedelmistään.
Poika tekee puun alle enkelin.

Illalla karkaan kuvaamaan kuuta.
Se heijastaa hennolle merenjäälle sillan,
ja seireenit voihkivat syvyyksissä.

Ajastaikaa

1.

Kuin ketunpojat jäällä

vuodet erkanevat täällä.

2.

Vanha vuosi lähti hatkaan,

heti tuli mutka matkaan.

 

 

3.

Korkeuksissa korppi hoki:

ei aamu illan silmää noki.

 

4.

Uusi vuosi, vuotten lenkki,

tyhjä vanhan vuoden penkki.

5.

Ruovikossa vanhus hiipi,

hiljaa hipoi hyssyn siipi.