Pukki pyyhkäisee riisipuuron rippeet parrastaan. Ja ei kun menoksi! Mielessä häilähtää lämmin muisto lapsuudesta, niiltä huolettomilta ajoilta, jolloin joulu oli vielä iloa ja merkitystä täynnä. Hetken valkoparta-vanha-ukkimme näyttää liian vanhalta, kun hän kykkii siinä kelohonkahuvilansa – helvettinsä – pihalla ja rapsuttelee uskollisen Petterinsä leuanalusta.
Petterin turpa ei hehku enää entiseen malliin. Karva ei kiillä, iho hilseilee ja lonkkia jomottaa. Vuosisatainen ilmojenhalkilentely ja elinikäinen suorittamisstressi ovat jättäneet jälkensä. Mieli on maassa, ajatus apea kuin hallan panema pottupelto.
No mutta ei tässä auta, Petteri tuumaa. Menoksi, sano Anni Lennoksi. Uutta putkeen kun vanha kuolee. Pitemmittä puheitta. Sou not.
Kyllä kyllä, jessjess, höpöttää Pukki. Mennään mennään.
Alkaa tupruttaa lunta. Napaviima työntää luihuja käsiään Pukin turkin alle, kopeloi kupeita kylmin kynsin. Venäjän puolelta kantautuu voimistuvaa susien ulinaa.
Pukki nostaa päätään, kohti asumusta. Mutta kelmeää valoa hohkavan ruudun takaa ei katso kukaan. Pukki on pannut merkille parisuhteen kriisiytymisen ja yrittänyt kaikkensa saadakseen homman taas pelittämään. Mitä tehdä, neuvoton hän oikeasti on. Ei voi ymmärtää mielikuvitusolennon mieltä toinen mielikuvitusolento. Ja minkäpä tarina- ja tajuntateollisuuden voimille voi! Tilannetta ei paranna Muorin into tuijottaa romanttisia tragedioita, tihrustaa netin ihmissuhdekeskusteluja ja ahmia akkainlehtien avioerostaselviytymistarinoita.
Puhu pukille, käskevät, Muori tavan takaa mutisee. Puhu siinä sitten, kun toinen on kuuro kuin Korvatunturi ja mykkä kuin Maltion musta poukama!
Pukki puhahtaa. Hänestähän se syy tietysti löytyy: vaikea lapsuus, estoinen luonne, kuluttava työ, aina muiden asioita toimittamassa, omat siinä tuppaavat jäädä hoitamatta. Tuppisuuna tuvassa sitten istutaan illasta toiseen. Jälkikasvua heille ei suotu, tekotapakin unohtui. Yläkerran herran heille toimittama palvelualtis tonttukööri on kaunis ele mutta laiha korvike, yksiulotteisia otuksia kaikki tyynni, silleen munattomia.
Kuolemattomuuskin kaihertaa. Jotenkin näköalatonta. Kiltit lapset ovat alkaneet ahdistella kysymyksillä elämänjälkeisistä asioista. Mitä minä siitä ymmärrän, minä jonka elo on ikuinen. Olen yrittänyt jotain sopertaa, että pitää vain uskoa. Usko on kaiken mitta ja kaava.
Moniongelmainen Pukki on yrittänyt kaikkensa, ei häntä yrittämisen puutteesta voi syyttää, on jopa etsinyt vertaistukea. Mutta asiaa eivät auttaneet Ahdin, Tapion ja Iku-Turson kalvosulkeiset; eivät tuoneet lohtua paran, pirun eivätkä peikonkaan pointit tahi prinsiipit; kiirat, hiidet ja jatulit jaarittelivat omia synkkiä yksinpuhelujaan, ei niistä riemu revennyt pukkirievullemme.
Pariterapiassakin käytiin. Muori oli jostain lukenut, että se mahdollistaa molemminpuolisen ymmärryksen syvenemisen ja auttaa tunnistamaan puolisoiden kasvuhistoriasta parisuhteen näyttämölle nousevia tulkinta- ja toimintatapoja. Sivutoiminen suhdetuunaaja Mielikki roolileikkimetodeineen ei kuitenkaan pukkia miellyttänyt. Vieläkin vistottaa.
Huvilan ovi narahtaa, Pukki havahtuu muorin mylvintään: Reality check! Tuu pois sieltä palelemasta sekin ukonköppänä! Joulu on peruttu! Ekkönä pölijä mitään muista! Tottero!
Totta, usko ihmisiin on mennyt, se satu on sepitetty loppuun. Ja kun usko menee, menee kaikki.
Pukki raahustaa rappusille virtuaalinen lahjataakka harteillaan. Petteri kaatuu kenturalle ketarat ojollaan eikä saa sanaa suustaan. Ulina idästä voimistuu.
Pukki tietää katsomattakin, mitä selän takana pian puuhataan. Riehakkaasti remuava susitokka siellä repii Petterin riekaleiksi. Susi on porolle susi.
Minä, minä, minä, sudet hokevat. Minulle, minusta, minua!
Kaiken sen, mikä on hyvää, ne tuhoavat. Kaiken sen, mitä olen rakastanut, ne raiskaavat. Ja kun kaikki on viety, viedään tyhjyys.
Pukki rojahtaa sängylleen ja hamuaa yöpöydältä paksua mustakantista kirjaansa Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen, tiedonsosiologinen tutkielma. Mutta käsi tapaa tyhjää, tekstiä ei enää ole.
Kirjoituksen ensimmäinen versio on julkaistu Hiidenkivessä 6/2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida! Julkaisen sellaiset kommentit, jotka ymmärrän ja jotka ovat hyväntahtoisia.