Taivas ei vastaa syvyyden saloista, veden valssista
Taivas ei vastaa kedon kukista, puutiaisista
Taivas ei vastaa sinestä, kellasta, mustasta mullasta
Taivas ei vastaa tunturin tuulesta, koivun lennosta, lisääntymisestä, vähenemisestä
Kuvittelen, ja nouseva aurinko polttaa reiän paperisydämeeni, kärpän loikassa on lopun tuntu
Elämä on hiirenkorvalla ja huomenna jo käytetty vihta
Rannan koivut kumartuvat kuulemaan rannattomuutta
Rannan koivut seisovat asennossa kuin vartijat portilla
Rannan koivut soivat, soittavat
Sävyt, kielet, se mitä tulee, heinän henkonen
Annetaan, otetaan; tuodaan, temmataan
Fiktioitani, kaunokirjallista kohti taipuvaa kielenkäyttöä Pentti Haanpään, Veikko Huovisen ja Erno Paasilinnan hengessä. Kannustimenani toinen palkinto J. H. Erkon novellikilpailussa 1989. Kieliasiallinen blogini: kielenvoima.blogspot.fi. Ajankohtaisblogini: mieloilija.blogspot.fi.
24. toukokuuta 2015
17. toukokuuta 2015
Alkukirjain
Alkuaste
Alkuasukas
Alkueläin
Alkuihminen
Alkukieli
Alkulima
Alkumuoto
Alkuperä
Alkuräjähdys
Alkusoitto
Alkuteksti
Alkuunpano
Alkuvoima
Ja siinä Hän istuu laiturin nokassa, kuningas,
katselee Saimaata, valtakuntaansa
Lapset käsketään Häntä tutkimaan, antamaan nimiä
Kauhistuvat, kun tuuli soittaa kanneltaan
ja aakkoset hyppivät silmille
Alkuasukas
Alkueläin
Alkuihminen
Alkukieli
Alkulima
Alkumuoto
Alkuperä
Alkuräjähdys
Alkusoitto
Alkuteksti
Alkuunpano
Alkuvoima
Ja siinä Hän istuu laiturin nokassa, kuningas,
katselee Saimaata, valtakuntaansa
Lapset käsketään Häntä tutkimaan, antamaan nimiä
Kauhistuvat, kun tuuli soittaa kanneltaan
ja aakkoset hyppivät silmille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)