Vietävästi tietä, huomisen usvaa, teollisuusalueen maskaraa
Heräilyä, seisoneen kahvin takapotkua, refluksia, kysymyksiä jumalista
Autot täyttyvät kuolevista ihmisistä, takapenkillä lapsi ikään kuin lallattaisi
Labrajono ruuhkaantuu, ulostenäytteen ottaa vastaan
merirosvo jonka sydämeen on taltalla hakattu mitä ihanin enkeli
Eikä meiltä suinkaan kysytä,
miltä nyt tuntuu
Fiktioitani, kaunokirjallista kohti taipuvaa kielenkäyttöä Pentti Haanpään, Veikko Huovisen ja Erno Paasilinnan hengessä. Kannustimenani toinen palkinto J. H. Erkon novellikilpailussa 1989. Kieliasiallinen blogini: kielenvoima.blogspot.fi. Ajankohtaisblogini: mieloilija.blogspot.fi.
20. syyskuuta 2014
13. syyskuuta 2014
En voi katua twiittejäsi
1.
Ahmin uutisia. Alan olla kurkkuani myöten täynnä sotia ja kuolemaa. Ne syövät miestä.
2.
Kaikki sodat päättyvät rauhaan, viimeinen sota päättyy lopulliseen rauhaan.
3.
Rauhanneuvottelut onnistuivat hyvin. Sovimme, että pidetään tulitauko jokaisen laukauksen jälkeen.
4.
Kenraali saa aamupalaverissa pyyhkeitä: eliminoimistavoitteita ei ole saavutettu. Ennen lounasta hän ehtii vielä pyyhkäistä pari kylää kartalta.
5.
En voi katua sitä, että olen. En aamukastetta. Twiittejäsi. Auringon nousua. Huomista. Pilkkusääntöjä. Syöpäsoluja. Syntymää. Sattumaa.
6.
Tapoimme aikamme kuluksi aikaa. Kuluimme. Aika tappoi meidät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)