Fiktioitani, kaunokirjallista kohti taipuvaa kielenkäyttöä Pentti Haanpään, Veikko Huovisen ja Erno Paasilinnan hengessä. Kannustimenani toinen palkinto J. H. Erkon novellikilpailussa 1989. Kieliasiallinen blogini: kielenvoima.blogspot.fi. Ajankohtaisblogini: mieloilija.blogspot.fi.
26. huhtikuuta 2014
Pinnan alla, pinnalla
1.
Pinnan alla, pinnalla. Rinnan alla, rinnalla. Muotoa ja merkitystä, tyventä ja myllerrystä.
Millaista on pinnan alla? kysyt hiljaa illemmalla. Vastaan suulla suuremmalla:
Pinnan alla on pimeää. Sen sitten vasta ymmärtää, kun meloo merta yksinään.
2.
Viron-laivan kannella. Kannen alla, kallellaan. Muotoa ja merkitystä, tyventä ja myllerrystä.
Millaista on pinnan alla? kysyy peiliin katsomalla. Vastaa silmät kostuneina:
Pinnan alla on elämää. Sen sitten vasta ymmärtää, kun pidättelee henkeään.
3.
Nekrologin äärellä. Suorin säärin, väärällään. Muotoa ja merkitystä, tyventä ja myllerrystä.
Millaista on pinnan alla? kiirii huuto maailmalla. Vastaa kaiku kauemmalla:
Pinnan alla on ei-mitään. Sen sitten vasta ymmärtää, kun lepää mutaa nenällään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida! Julkaisen sellaiset kommentit, jotka ymmärrän ja jotka ovat hyväntahtoisia.