Fiktioitani, kaunokirjallista kohti taipuvaa kielenkäyttöä Pentti Haanpään, Veikko Huovisen ja Erno Paasilinnan hengessä. Kannustimenani toinen palkinto J. H. Erkon novellikilpailussa 1989. Kieliasiallinen blogini: kielenvoima.blogspot.fi. Ajankohtaisblogini: mieloilija.blogspot.fi.
8. huhtikuuta 2014
Aika menee nopeasti
Prestissimo
Aika menee nopeasti.
Aika menee nopeasti.
Aika menee nopeasti.
Lento
Minun aikani tulee pian.
Minun aikani tulee pian.
Minun aikani tulee pian.
Eikä minulla ole aikaa.
Eikä minulla ole aikaa.
Eikä minulla ole aikaa.
Enää. Kuin kolmesti kieltää.
Sanasta tulee sanan kaveri, lauseesta lauseen, virkkeestä virkkeen. Piste ennakoi tyhjää. Ne jäävät seisomaan sijoilleen. Kuin odottaen.
Mutta aika seisoo takapihalla puutarhatontuksi naamioituneena. Puutarhatonttu on lukenut liikaa italiankielisiä musiikkiteoksia. Mustarastaan ääntely saa sen höristämään korviaan. Se huokaa nurmikummun päällä, paljon vartijana.
Agitato
Nyt aika juoksee! Metro painuu syvälle tunneliin ja rynkyttää. Nyt aika juoksee, minä en.
Ja hetki lyö, sen käsi kuin viikatteen sivallus. Kopterin lapa.
Alati seisovat sanat, ruoho taipuu, kieli.
Aika menee nopeasti, aikani tulee pian. Eikä minulla ole aikaa.
Attacca
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida! Julkaisen sellaiset kommentit, jotka ymmärrän ja jotka ovat hyväntahtoisia.