Ja katso, harmaahaikara mököttää jäällä
Auringot räjähtelevät, aika taipuu
Liikkeessä määrättömästi pysähtyneitä hetkiä, seisokkeja
Asteroidi päättömällä matkallaan hipaisee meitä
Planeetat piiloutuvat teleskoopeiltamme
Maan sydän timanteista sula,
hullu hiustenhalkoja pukeutuu neutriinoihin
Samaan aikaan toisaalla
Helmikuisessa ojassa virtaa vähäinen vesi
Leikkinsä lopettaneet liukurit, hylätyt
isossa kuvassa, vanhuksen etsimessä
Tsiljoonan kilometrin päässä ihminen ihmisestä
Minä minä minä! Minulle minulle minulle!
Minua minua minua! Minäkin minäkin minäkin!
Tsiljoonan kilometrin päässä ihminen ihmisestä,
itsestään, kaivaa kuoppaansa kipeillä käsillään,
viimein nousee nyrjähtäneeseen lentoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida! Julkaisen sellaiset kommentit, jotka ymmärrän ja jotka ovat hyväntahtoisia.