Olenko minä kiva? kuusivuotias kysyy.
Miksi veli ei rakasta minua?
Onko Jumala oikeasti olemassa?
Kuka meistä kuolee ensimmäisenä?
Miksi?
Teen ukille syöpölääkettä.
Kyllä olet! vanhemmat vakuuttavat.
Kyllä rakastaa
On, jos uskot niin.
Ei sitä voi tietää. Elämä on arvaamatonta.
Niin, miksi.
Voi, tee, kulta.
Halaamme kaikki yhdessä. Sitten avaamme radion ja kuulemme taas uusista
murhista. Murhaajista. Murhatuista.
Lähdemme pulkkamäkeen.
Yksi rinteen omenapuista pitää yhä kiinni hedelmistään.
Poika tekee puun alle enkelin.
Illalla karkaan kuvaamaan kuuta.
Se heijastaa hennolle merenjäälle sillan,
ja seireenit voihkivat syvyyksissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Saa kommentoida! Julkaisen sellaiset kommentit, jotka ymmärrän ja jotka ovat hyväntahtoisia.